Tässä piti olla jotakin muuta. Sen piti liittyä itsenäisyyspäivään, Linnan juhliin, tai vaikka jouluun.
Mutta kävinpä hakemassa postin, ja sieltä löytyi Helsingin Sanomien kuukausiliite. Ja siitä juttu Pekka-Eric Auvisen Internet-elämästä.
Jutussa oli haastateltu tyttöä, joka oli Pekka-Ericin ystävä, 'netin kautta tietenkin. Mielestäni oli hienoa saada uusi näkökulma asiaan.

Tämä teksti käy enemmän järkeen, jos luet sen ensin.

Minun ei kuuluisi tuntea, että "hyvä luoja, minähän tunnen tämän ihmisen". Tai mikä pahempaa, "ei hyvä helvetti, minähän olen tämä ihminen". Mutta niin se vain on.

Minä vietän aikaani foorumilla, jolla myös aikaansa viettää täsmälleen, pilkuntarkasti samanlainen ihminen kuin Auvinen. Ehkä hieman pahempikin. Ja kunnioitan häntä. Samoin suurin osa muusta foorumista.
Pelottavaa, eikö totta?

Artikkelin kerronta Auvisen käytöksestä ja ihmissuhteista Internetissä myös osui aivan liian lähelle minua jotta tuntisin oloni mukavaksi. Tekstit, joita hän kirjoitti saivat tuntemaan, että nyt on oma lehmä ojassa ja vahvasti.

Älä tuomitse minua. Olen pasifisti, ja vaikka ihmiskunnan apuharvennus olisi vain hyväksi, en ottaisi sitä omiin käsiini. Ne, jotka kuvittelevat voivansa leikkiä jumalaa ja päättää muiden elämästä, ovat jopa typerämpiä kuin ne, jotka kuvittelevat että on olemassa jokin suurempi voima joka todella leikkii meidän elämillämme.

Ehkä kyse on vain uudesta, entistä vahvemmasta merkistä siitä, että minun kuuluisi hakeutua hoitoon. :>

 

Ja sitten itsenäisyyspäivästä.

Nationalismi on maailman syöpä, ja itsenäisyyspäivä on sen propagandan huipentuma, maassa kuin maassa.

Mielestäni sitä voitaisiin juhlistaa vaikkapa tunnustamalla muutaman maan itsenäisyys.

Abhasia, Etelä-Ossetia, Pohjois-Kypros, Somalimaa, Transnitria ja Vuoristo-Karabah, minä tunnustan teidän itsenäisyytenne vaikkei Suomi sitä teekään.