Psykologian toinen kurssi, "Kehityspsykologiaa", alkoi vituttaa. Se on ihan mielenkiintoinen aihe ja kohtuullisen fiksua juttua siitä kirjasta löytyy, mutta yleistäminen ottaa päähän.
Käytän itseäni esimerkkinä koska en tunne muita tarpeeksi hyvin.

En minä ollut mikään lapsinero, korkeintaan pikkuvanha, mutta silti huomaan kyseenalaistavani teoriat esimerkiksi siitä, minkä ikäisenä lapsen käsityskyky abstraktista kielestä kehittyy. Minä ymmärsin abstrakteja kielikuvia ennen kuin täytin kahdeksan, ja pystyin arvioimaan omia kognitiivisia taitojani ennen kuin täytin kaksitoista. Olen varma, että monet pystyvät samaan.

Ehkä kysymys on siitä että aloin lukea aikuisten kirjallisuutta niin varhain. Toki sillä on ollut joitakin haittavaikutuksiakin luonteeni suhteen, mutta toisaalta ne saattavat olla ihan oma vikani muutenkin.

Eli ystävällismielinen ohje vanhemmille; jos lapsenne haluaa lukea oikeaa kirjallisuutta, älkää estelkö.