Vähän hävettää olla koko ajan höpöttämässä, mutta ei tätä kukaan seuraa joten väliäkös sillä.

Jälleen kerran psykologiantunnilla tuli vähän sellainen olo, että näitä teorioita ei ole ajateltu loppuun saakka.

Käymme läpi nuoruuden kriisejä, ihmissuhde-, identiteetti- ja ideologiakriisejä. Ihmissuhde- ja identiteettikriisin ymmärrän, mutta ideologisessa kriisissä on jotain vikaa. Kirjan mukaan se alkaa siinä 18. vuoden paikkeilla, ja ilmenee elämänkatsomuksen ja maailmankuvan kehittymisenä. Myös moraali kehittyy.

Toki myönnän, että kyseinen kehityskulku on valmis vasta siinä kahdenkymmenen viiden kohdilla jos silloinkaan, mutta väitän että se alkaa jo aikaisemmin.

Vai eikö se ole elämänkatsomuksen ja maailmankuvan muodostamista, että alkaa kyseenalaistaa esimerkiksi uskontoa? Jos siis kyse ei ole ihmissuhdekriisistä ja keinosta näyttää vanhemmille, vaan omasta itsenäisestä ajatusmallista.

Samaan kehitysvaiheeseen kuuluvat kirjamme mukaan myös erilaiset arvot. Nämäkin alkavat mielestäni muodostua jo paljon aiemmin.

Joko minä olen ollut todella friikki lapsi, tai kirjan tekijät ovat olleet liian kauan aikuisia.

Sitten täysin satunnaista mietiskelyä, bussissa oli tylsää.

Ajatelkaapa, jos olisimme keksineet että mistä värit johtuvat ennen kuin keksimme miten niitä tehdään. Se olisi tehnyt asioista huomattavasti vaikeampia. "Meidän pitää kehittää jotakin, mikä imee sisäänsä tiettyjä valon aallonpituuksia ja heijastaa toisia." Kuulostaa paljon tieteellisemmältä kuin onkaan.

Siinä se, liittykää toki Iitan seuraan lukemaan muuta yhdentekevää höpinää joskus myöhemmin.