Edellisen tekstin jälkeen on tapahtunut paljon. Sain vapautuksen wanhojentansseista tekemällä yksinkertaisesti selväksi että minulla ei ole paria siksi etten ole missään vaiheessa halunnut tanssia. Äitini kun luuli etten halua tanssia siksi ettei minulla ole paria.
Kun se tuli selväksi, asiasta ei ole sen koommin keskusteltu. Onneksi.

Uusi jakso alkoi. Edellisen koeviikko meni aivan totaalisen perseelleen mutta ainakin voin selitellä sitä viikon kuumepoissaoloilla. Ehkä tämä jakso menee paremmin.

Ja olen jäänyt aivan täysin koukkuun Facebookiin vaikka aina vannoin että olen liian antisosiaalinen sosiaaliseen verkostoitumiseen keskittyvälle sivustolle.

Joskus sitä tajuaa miten onnekas onkaan. Viime aikoina on ollut poikaystävän kanssa lieviä kriisejä, mutta ensimmäinen johtui siitä että olemme molemmat liian huolestuneita toisistamme (mitä kaikki muut pitävät suorastaan mielipuolisena) ja toinen siitä ettei netin kautta kuule äänensävyä. Mutta se, että molemmat saatiin täydellisesti hoidettua hyvin nopeasti, antaa vielä lisää optimismia tulevaisuuden suhteen.

Kaikki on hyvin.