Okei eli nyt voisi oikeasti ottaa niskasta kiinni ja kirjoittaa.
Korvaukseksi järjettömän pitkistä väleistä lupaan että tästä tulee edes kohtuullisen mittainen.

On sattunut kaikenlaista, isoäidin kuolemasta normaalielämän kautta debattikilpailun voittoon, kai loppupeleissä ihan posiitivista tilanteen huomioon ottaen.

Mamman kuolema oli kova paikka ja on, hautajaiset vielä edessä eikä tilanne ole ihan täysin painunut kalloon. Mutta realistinen osa minua sanoo että parempi näin, mamma kun pelkäsi eniten maailmassa joutumista liikuntakyvyttömäksi sairaalasänkyyn, ja se vältettiin.

Debattikisan voitto tuli kovalla työllä, ja sekä henkisen että fyysisen terveyden kustannuksella. Silti siitä sai ihan uskomattoman määrän itseluottamusta, omiin ajattelijantaitoihin, omaan englanninkielentaitoonsa, ja omaan esiintymiseen. Ja jos tätä on lukenut niin luultavasti tietää että itseluottamusta on puuttunut.
Sitä on tullut myös vähän uuden pukeutumistyylin myötä, en tunne enää itseäni yhtä rumaksi tai lihavaksi, ainakaan päivittäin.

Ja kohta tulee poikaystävän kanssa ensimmäinen virallinen vuosi täyteen, suunnitelmissa olisi että nähtäisiin syksyllä lopultakin. Vanhemmille on vielä kertomatta (pelottaa), mutta muuten kaikki on vähintään yhtä hyvin kuin alussa.

Koulu menee hyvin, koeviikko menossa ja ehkä selviän.

Päätä särkee nytkin mutta yleensä ei ihan niin usein tai pahasti kuin ennen, siitä tulee olla kiitollinen. Syytä ei tiedetä vieläkään eikä kukaan ole etsinyt sitä enää pitkään aikaan. Onneksi on sentään toimivat särkylääkkeet. Kieltämättä edelleen ärsyttää hetkittäin.

 

Ja kirjoitin esseen, josta olen melko tyytyväinen. Koska tästä tulee muuten aivan liian lyhyt, kopioin sen tähän.
"Mielipidekirjoitus", aiheena nettipiratismi.

"Rikos" ja kohtuuton rangaistus

Minä olen rikollinen. Enkä edes sieltä lievimmästä päästä: jos jään kiinni, saan sakot, joita en pysty koskaan maksamaan, ja pidemmän vankeusrangaistuksen kuin raiskaajat. Onnekseni valtaosa Suomen ja maailman nuorista ja aikuisista jakaa kohtaloni, siksi meistä jäävät kiinni vain harvat. Olen nettipiraatti.

Musiikin "suojelu" on mennyt jo naurettavuuksiin. Suomessakin Teosto valmistelee esitystä, jonka mukaan "musiikkisoittoäänten esittämisestä" eli puhelimen soimisesta julkisella paikalla pitäisi periä lisämaksu. Pitkään kiertänyt vitsi onkin, että pian suihkussa laulamisestakin saa sakot. Tämä onkin lobbauksen menestystarina: Suomessa musiikin lataamisesta rapsahtaa erittäin tuntuvat sakot, Yhdysvalloissa taas kohutun yksinhuoltajaäidin tapauksen mukaan alle viidenkymmenen yksittäisen kappaleen lataus voi maksaa "rikolliselle" miljoonia dollareita. Ehkäpä tragikoomisinta on kuitenkin se, että sarjaraiskaajan tuomio on nettipiraatin tuomiota lievempi, lähes aina.

Onko Internetistä lataaminen sitten rikos? Teosto, RIAA (USA:n vastaava), Hollywood ja monet muut yhtiöt ainakin ajattelevat niin, mutta niillähän on oma lehmä ojassa. Musiikki ja elokuvat ovat miljardien dollarien bisneksiä, eivätkä rahan pyörittäjät mielellään anna pois omastaan. Myös yleisesti piraatin kasvoille syljetty argumentti "artistien ryöväämisestä" on naiivi. Vain häviävän pieni osa levymyynnin tuotosta pääsee artistille saakka - valtaosa häviää levy-yhtiön omistajien pohjattomiin taskuihin. Suurimman osan tuloistaan työn oikeasti tehneet ihmiset saavatkin keikkojensa ja oheistuotteidensa, esimerkiksi paitojen, tuotosta.
Toki kuka tahansa taiteilija ansaitsee palkan työstään. Vaikka mielikuva musiikin lataajista onkin, ettei mistään haluta maksaa, niin todellisuudessa monet lataavat musiikkia ja elokuvia tietääkseen, kannattaako niitä ostaa. Lataajille annettu ohjeenpoikanen onkin "if you like it, support it".

Tällä tavalla siis säästytään turhilta ostoilta. Nettipiratismi on ekoteko: Levyjen ja DVD:iden pakkaus, kuljetus, myynti ja hävitys tuöttavat järjettömiä määriä saasteita ja jätettä.

Vuosien saatossa on lietsottu paranoiaa monista tekniikan edistysaskelista, esimerkiksi radion luultiin tappavan levymyynnin. Ja kuinkas sitten kävikään. Toisaalta Internetiä voidaan verrata maailmanlaajuiseen kirjastoon. Kirjastosta kuka tahansa voi lainata levyn tai elokuva, ja toistaiseksi sen kopioiminen tietokoneelle omaan käyttöön on laillista. Teoriassa siis voi lainata levyn, kopioida sen koneelleen ja palauttaa sen tunnissa. Sen jälkeen joku muu lainaa sen, kopioi sen ja palauttaa sen. Tavallisenkin kirjaston kautta 24 ihmistä voisivat käyttää yhtä levyä vuorokauden aikana. Internetissä yhdestä kopiosta saa käytännössä 10 kopiota tunnissa, ja jokaisesta kopiosta saa taas 10 kopiota tunnissa. Se on siis vain tehokkaampi versio kirjastosta, nopeampi ja myös ekologisempi.

Ylipäätään nettipiratismi on kulttuurin vapautta, ja kulttuurin vapaus on lähes yhtä tärkeää kuin sananvapaus. Se on myös pieni vastalause kapitalismille: Minulla on levy, sinulla on levy. Jos me vaihdamme levyjä, meillä molemmilla on edelleen yksi levy. Jos jaamme ne, meillä molemmilla on kaksi levyä ja samoin kymmenillä muilla. Me olemme kaikki rikkaampia köyhtymättä lainkaan.

Jos improvisoitu kulttuurin levittäminen ja anonyymi toisten ihmisten elämän helpottaminen ja parantaminen on rikos, minä olen ylpeästi rikollinen.