Iitalla on taas ollut kiireitä.

Olin kaksi päivää ja kaksi yötä irkkaajamiehen luona. <3 Ei mitään ihmeempää kerrottavaa siitä, olisi pitänyt motivoida se tulemaan Kouvolaan seuraksi uudeksivuodeksi koska nyt se oli yksin kotona eikä tehnyt mitään.
Edelleen jotenkin ihan helvetin hämärää. Heti kun käännän selän viimeistä kertaa lähtiessäni kotiin, kaikki muuttuu epätodelliseksi. En usko että olin oikeasti siellä, en usko että saan mennä takaisin, en saa mistään kiinni. Muistan vain välähdyksiä siitä mitä siellä tein, muistan että olin oikeasti onnellinen maatessani sylissä ja auttaessani ruuan tekemisessä, irkatessani vieressä sohvalla ja koko ajan. Koko tilanne vain solahtaa sormien läpi kun yritän ajatella tarkemmin.

Uusivuosi meni juodessa, yllättäen. Isolla kaveriporukalla ja oli oikein mukavaa.
Tosin aamuyöstä kaikki kaatui päälle ja päädyin itkemään puoli tuntia ystävän sylissä. En tiedä mikä sen lopulta laukaisi, olin vain tavalliseen tapaani vittuuntunut ja masentunut ja sitten menin sorkkimaan mielessäni tilannetta irkkaajamiehen kanssa ja hajosin. Humalalla oli todella vahva vaikutus asiaan. Irkkiin totesin jotain vitutuskännistä ja siitä että olen angstinen paska ja säälittävä. Koska en selittänyt tarkemmin, mies soitti. Puhuin ensimmäistä kertaa puhelimessa ja se tuntui hyvältä. En vaan muista koko keskustelusta juuri mitään, mikä on surullista. Mutta muistan että tuli hyvä fiilis.

Se mikä tilanteessa ahdistaa hetkittäin (= humalassa ja kun muutenkin vituttaa), on ettei mies ole luvannut mitään. Se, että käyn siellä ja nukun vieressä ja makaan sylissä ja muuta ei tarkoita välttämättä pidemmällä tähtäimellä mitään, ja hetkittäin pelkään olevani vain joku, en tärkeä itsenäni. Toisaalta on todella lohduttavaa kun ei tarvitse esittää että "me mennään joskus vielä naimisiin ja kaikki on sitten ihanaa ja kivaa" vaan voi sanoa että katsotaan mitä tästä tulee vai tuleeko mitään.

Mies itse sanoi kun lähdin sieltä viimeksi, että "Olen nyt pelannut korttini niin huonosti etten voi kuvitella että voisit vain unohtaa minut, joten pitää keskittyä jättämään hyvä muisto. Ja se on vaikeaa."
Niinhän se on.