Olin viettämässä kivaa iltaa kavereiden kanssa, mistä miehen piti hakea kotiin tullessaan töistä. Toisin kuitenkin kävi, oli saanut sen verran ikäviä uutisia ettei pystynyt ajamaan. Kun pääsin kotiin, alkoholia hyvin maltillisesti käyttävä mieheni oli napannut ison lasin viskiä ja toisen punaviiniä, ja kertoi sukulaisensa yrittäneen itsemurhaa.

Sitä on niin voimaton. Toinen osaa pitää minusta huolta ja aina tehdä asiat paremmiksi, enkä itse osannut kuin pitää kiinni ja silittää, enkä tunne että se riitti.

Loppuilta katsottiin Linnunradan Käsikirjaa, koska mies ei pystynyt nukkumaan ja piti katsoa jotain hyväntuulista ja harmitonta. Tuntui toimivan ihan hyvin, kun aamuyöstä se lopulta loppui, mies uskoi pystyvänsä nukkumaan. Itse olin unohtanut ottaa unilääkkeet mutta väitin ettei se haitannut.

Haittasi se. Varsinkin kun menin sanomaan perinteiseen "sä olet mulle tärkeä" -lauseeseen "niin säkin mulle" sijaan että "sä olet mulle rakas." Olin erikseen päättänyt etten sano sitä ensin, koska en tiedä onko se vielä hyväksyttyä, enkä vieläkään ole varma siitä että se ei haitannut.

Joten päädyin ahdistumaan ja itkeskelemään valtaosan yöstä. Enkä voi sanoa siitä mitään sillä en halua vaikeuttaa miehen oloa kun muutenkin on paha tilanne.