No ei nyt oikeasti, tämä on vain alku.

Ajattelen, siis olen. Ja kuka olen? 16-vuotias pikkutyttö keskeltä ei mitään, kohtuullisen normaali kiitoksia vaan.

Tai ehkä kohtuullisen normaali on optimistisesti sanottu. Sitä en yleensä ole. Pessimismi on elämäntapa, samaan kategoriaan kuuluvat ateismi, realismi, lievä nihilismi, eksistentialismi ja rationalismi. Olen myös streittari. Ei varmaankaan tule yllätyksenä, että ärsytän useimpia ihmisiä. Sanon asian niin kuin se on, eikä se ole monille mieleen. Olen emotionaalisesti ja sosiaalisesti retardi, mutta se ei tunnu haittaavan. Yllättävää sinänsä, minulla on myös ystäviä. Hyvin erilaisia kuin minä, mutta turha minun olisi samanlaisia etsiäkään.

Niin itsekeskeiseltä kuin sen myöntäminen tuntuukin, olen myös hivenen keskivertoihmisiä viisaampi. Huono juttu sinänsä, kun omistan taipumuksia turhautumiseen, angstiin, ihmisvihaan ja vittumaisuuteen.

Pärjään hyvin koulussa, olen nähkääs luontaisesti lahjakas. :> En juuri työskentele menestykseni eteen, mikä aiheuttaa lievää närää. Toisaalta onnistumiseni saattaa johtua siitä, että olen kiinnostunut uusista asioista, ja koulu on eräs niistä harvoista asioista joissa koen olevani hyvä.

Kuten varmasti pystytte tästä tekstistä päättelemään, pidän kirjoittamisesta ja pilkunviilauksesta. Myös englanniksi. Suurin osa sosiaalisesta elämästäni tapahtuukin eräällä englanninkielisellä foorumilla, ja siellä viihdyn huomattavasti paremmin kuin "oikeassa" elämässä.

Kärsin kroonisesta migreenistä, ja sen takia syön jatkuvasti särkylääkkeitä. Ne ovat melko tehottomia, joten olen jatkuvasti ärsyyntynyt. Päässäni ei ole rakenteellisesti mitään vikaa, ei myöskään silmissä tai niskassa. Seuraavaksi tutkitaankin psyyke.
Odotan kauhulla sieltä löytyviä asioita.