Useimmat ihmiset miettivät sanomiaan asioita. Minä mietin kaikkea sitä, mitä en ole pystynyt sanomaan.

Olen huono tunteiden kanssa, varsinkin positiivisten. Ystäväparkani ovat saaneet enemmän kuin osansa vittuilusta ja edelleen jokaista kohteliasta sanaani seuraa epäusko.

Ja "poikaystäväni" (jos kuulisitte minun sanovan tämän ääneen, sana suorastaan tihkuisi itseironiaa) kärsii siitä kenties eniten. Poikarukka kirjoittaa kauniisti tunteistaan, enkä minä osaa osoittaa omiani.
Voisin väittää, että ongelmana on kielimuuri, mutta se olisi kyllä pahimmanlaista paskaa.

Opinkohan koskaan.