Hyvä Lukija, olet joskus kuullut Iitan puhuvan kaukosuhteestaan, hyvin epämääräisin termein ja välttelevästi.
Tämä ei johdu siitä että Iita häpeäisi tilannettaan, vaan siitä ettei hän täysin luota bloggaamisen anonyymiuteen.

Nyt Iita on saanut ensimmäisen kerran naamalleen teorian "eihän toi oo mitää oikeeta seurusteluu", ja haluaa vähän selostaa tilannetta.

Eli long story short:
Vähän yli puolitoista vuotta sitten rekisteröidyin erään punkbändin fanifoorumille, ja addiktoiduin täysin. Kiinnitin yhden "vanhan kävijän" huomion, ja jostain syystä aloimme jutella. Hitaasti mutta varmasti meistä tuli läheisempiä, hän auttoi minut monen paskan tilanteen yli, ja jossain vaiheessa, huomaamattani ihastuin häneen. Ilmeisesti tunne oli molemminpuolinen, ja nyt olemme seurustelleet virallisesti vähän yli kuukauden.

Ja se on kyllä ihan oikeata seurustelua. Kehtaan melkein väittää että oikeampaa kuin useilla teinipareilla; tässä iässä harmittavan monilla on tarve seurustella vain jotta ei olisi yksin. Meillä välissä on valtameri ja 16 000 kilometriä, joten sitä ei voida käyttää selityksenä.
Yksinkertaisesti se johtuu siitä, etten voisi löytää ketään joka ymmärtäisi yhtä täydellisesti.

Jos joku tuntee tarvetta kyseenalaistaa tilanteen aitouden, niin antaa tulla vain.
Siinä joutuu kyllä sitten määrittelemään termit "seurustella" ja "poikaystävä".