It's alright, you can afford to lose a day or two.

Tajusin tänään että ei pitäisi stressata siitä että olen tarvinnut muutaman viikon hengähdystauon, joka luultavasti jatkuu vielä jonkin aikaa. Ensimmäinen puoli vuotta yliopistossa, ei minun tarvitse vielä osata kaikkea.

Ja jos vaikka saisin pääni kasaan, säästän aikaa pitkällä tähtäimellä.

Parin viikon päästä pääsen psykiatriselle, sain aloitettua lääkkeet taas viime viikonloppuna, ja olen nyt syönyt ketipinoria nukkuakseni. Syömishäiriö nostaa päätään satunnaisesti ja masennusahdistus on totaalisen lamauttavaa.

Päivät menevät sumussa, odottelen miestä kotiin koska en kestä itseäni yksin. Toisaalta olen saanut joitakin koulujuttuja tehtyä, ja saan kotona ollessani tiskattua, pestyä pyykkiä ja tehtyä ruokaa, satunnaisesti jumpattuakin.

En enää tiedä olenko funkitonaalinen vai en.