Minulla on ikävä Maijaa.

Ei siksi että se on taas ihan eri valtiossa, se ei olisi mikään ongelma jos henkinen etäisyys ei olisi kasvanut nyt vuoden verran jatkuvasti.
Ihmiset muuttuvat ja parhaistakin ystävistä saattaa joutua eroon, tiedän sen kyllä, ja luulen että pystyisin hyväksymään sen jos se olisi tapahtunut hitaasti ja omalla painollaan.

Ongelman ydin on se että se on minun vikani.
Anoreksian ja masennuksen vyöryessä päälle en osannut olla vetämättä Maijaa mukaan pyörteeseeni ja siksi olikin pakko ottaa etäisyyttä. Ikävä kyllä se etäisyys jäi ja kasvaa edelleen, vaikka asiat ovat menneet paremmin jo kauan.

Tajuan hitaasti että olen potkinut kaikki ystäväni kauemmas kuin ennen.